menee tänä vuonna varmaan nopeasti ohitse, jos tulee lämmin helatorstaiviikonloppu. Harmi, ettei tänä vuonna ole mahdollisuutta päästä niitä kunnolla ihailemaan.

Puutarhaelämässä tylsiä töitä on kaksi: ruohonleikkuu sekä oksien kärrääminen. Kitkeminen on minusta mukavaa, siinä näkee työnsä tuloksen ja jäljen. Usein kyllästyn myös etanakylpylän pitämiseen. Etanat pitää upottaa saippuaveteen, mutta sieltä ne aina uudelleen ja uudelleen kiipeävät pois. Kuuma vesi on paras apu, mutta tuntuu itsestä pahalta.

Tänään oli tartuttava ruohonleikkurin sarviin, koska ensi viikolla en ennätä sitä tehdä. Onneksi ruoho oli hentoa, joten sitä ei tarvinnut haravoida, Leikkuriin tarrautuneet korret laitoin kasvimaalle, minulla on edelliseltä kesältä hyvät kokemukset viherlannoituksesta.

Tulppaanit aukeavat pian, samoin Stella-kirsikan kukat. Raparperi olisi jo syötävän kokoista, mutta viime kesäinen hillokin on vielä kesken. Omenapuut kukkivat kahden viikon päästä, arvelen.

Tänään mökki ja palsta täyttää neljä vuotta - siis minun omistuksessani. Ja samalla alkaa viides kesä! Juhlapäivä menee erossa, eilen olin siellä kyllä puuhailemassa. Muisteluksissa kevät 2008 oli lämmin - ja valokuvatkin sen todistavat. 9.5.2008 tulppaanit olivat jo auki ja luumupuukin kukki. Siihen verrattuna näyttäisi että kevät on nyt vähintään viikon myöhässä. Ja kun säätiedote näyttää mitä näyttää, on todennäköistä, että vasta parin viikon päästä ollaan siinä samassa vaiheessa.

Tässä eilisen illan tilanne: urhea Stella-kirsikka pusertaa lehtiä ulos. Stella voi erinomaisesti ja on kasvanut hurjasti.

Katunut en ole kertaakaan, mutta muutamia kertoja olen ollut väsynyt ja rasittunut. Ja välillä on oma terveydentila pistänyt miettimään kykenenkö ylipäänsä tähän urakkaan. Kuten olen kertonut, sadon jakajia kyllä löytyy, mutta raskaisiin töihin on vaikeaa saada apua. Viime kevät oli ensimmäinen, jolloin paikallinen nuoriso oli laittanut ilmoitustaululle työaputarjouksia. On hyvä tietää, että apua voi saada, jos sellainen tilanne tulee.

Kaikkein edistynein silmu näyttää tältä:

Mutta oikeasti silmut ovat vasta puhkeamaisillaan. Vilu kai niilläkin on, viivyttelevät vielä peiton alla.

Tuli taas opittua uutta. Kevätkylvöt jäivät myöhäisiksi mm. sen takia, että en muistanut ostaa kaupasta multapussia. Mökillä kuitenkin oli multasäkki, tavallista puutarhamultaa. Arvelin, että multa kuin multa, eli neuvokkaana lapoin muovipussiin multaa kotikylvöksiä varten. Ensimmäinen vaikutus purkituksen ja pussituksen jälkeen oli se, että kotona leijui ikävä tunkkainen tuoksu. Sen vielä olisi kestänyt, mutta lopullinen opetus tuli siinä vaiheessa kun lattialta löytyi elävä mato. Nopealla vilkaisulla se oli pieni kastemato, joskaan en viitsinyt jäädä saalista tarkastelemaan, joten lajinmääritys jäi kesken ennen roskiksen ahmaisua. Seuraavalla imurointikerralla lattialta löytyi kaksi suunnilleen samanpituista neulasta tai muuta epämääräistä kuivanutta pitkulaa. Yäk!

Naapurusto ei varmaan ikkunoista pilkottavista purkeista kauhistu. Tosin tänne muutama vuosi sitten muuttaessani tapahtui pieni lipsahdus. Muuton yhteydessä kului useampikin iso tölkki olutta. Tyhjät tölkit oli aluksi tiskipöydän kaapissa. Astianpesukoneasentajan saapuessa kaappi piti nopeasti tyhjentää, ja jostain syystä tölkit tuli heivattua pihan puolen huoneen ikkunalaudalle. Sitten tuli ja meni kesä ja eräänä päivänä sattumoisin tulin pihan kautta kotiin ja vilkaisin omaan ikkunaani. Silloin tajusin, että koko kesän ikkunaa oli koristanut rivi kaljatölkkejä. Nolotti enemmän kuin nauratti. Mitähän mahtoivat naapurit ajatella uudesta asukkaasta. 

Vapusta selvittyäni leikin kameralla. Leikatut omenapuun luurangot piirtyvät iltataivasta vasten. Omenapuita on silmän kantamattomiin. Kuvaa on käsitelty värien dramaattisuuden lisäämiseksi.

Kotona on homma purkissa tai siis pussissa. Daaliat on nyt multapusseissa, lisäksi salviaa pienemmissä purkeissa. Edellisinä vuosina olen aloittanut esikasvatuksen huomattavasti aikaisemmin. Fakta nyt vain on se, että hallanarat kasvit saa täällä kanivyöhykkeelläkin maahan vasta 10. kesäkuuta jälkeen. Nämä nyt vappuaattona tehdyt kylvökset ennättävät pursuta pusseista ja purkeista siihen mennessä. Saa nähdä miten jääkaappidaalia virkoaa.

Meillä kanivyöhykkeellä tuulee tavallisimmin meren suunnasta, lounaasta. Tänään aamupuolella tuuli pohjoisesta, kunnes se iltapäivän puolella taas kääntyi lounaaseen. Mutta puutarhuri näillä kilometreillä on enimmäkseen kärttyisällä tuulella. Pääasiallisena syynä (tai selityksenä) on ajan puute. Puutarhatyöt on tehtävä silloin ja sillä ajalla kun siihen on mahdollisuus, ei silloin kun inspiraatio iskee. Hyvää tarkoittavat naapurit saavat siitä joskus osansa kirpeinä kommentteina.

Oksien kärräyksen lomassa piipahdin puutarhaliikkeeseen. Oli kova hinku ostaa jotain. No mukaan tuli siperiankurjenmiekkaa. Se oikeastaan on ollut ensimmäinen kasvi, jota puutarhaani halusin. Ensimmäisenä keväänä hautasin sipuleita todella syvälle ja kastelinkin vaikka kuinka. Mitään ei noussut. No nyt oikaisin, kolme reipasta tainta meni jo multaan. Mahtaakohan ne jo ensimmäisenä kesänään jaksaa kukkia? (Kuva kopioitu Prisman sivuilta).

Olen saanut ihanilta blogikollegoilta kiitoksia ja tunnustuksia. Olen iloinen ja otettu saamastani huomiosta! Pysyn kuitenkin tyylilleni uskollisena ja kirjoittelen vain puutarha- ja mökkiasioista.

Kellariton joutuu keksimään luovia ratkaisuja kasvien talvisäilytykseen. Daalian juurakko näyttää hyvinvoivalta jääkaapin vihanneslokerossa. Se pääsee multiin heti kun ennätän multapussin ostaa. Toisenkin onnistuneen kokeilun olen tehnyt: nostin viime kesän muratin kompostin päälle, siis kompostisäiliöön kannen alle. Eilen kahlasin vielä runsaan lumen halki aukomaan komposteja. Ja kas yllätystä:

Siellähän oli hyvävoimainen muratti täysin elossa! Annoin sille lumipallon kasteluksi ja laitoin takasin säiliöön. Tosin vasta nyt hoksasin, että senhän voisi jo nostaa mökkiin sisälle. Toinen muratti on ollut kotona sisällä, mutta siitä on vähässä valossa tullut melkoinen liehuke. Ensi talvena taidan jatkaa kokeiluja. Kompostisäilytystä voisi vielä kehittää jonkinlaisella pakkaspeitesysteemillä. Voisi etsiä vaikka kirpputorilta vanhan styroksisen kylmälaatikon, siihen vielä vanha täkki päälle...

En tiedä kuinka aikainen kevät oikein määritellään. Mutta tänään on jo lumikelloja sekä krookuksen piippoja näkyvillä, ties monta päivää ne siellä jo ovat olleetkaan. Saappaan varsi riitti puuhailuun, varsinkin kun poljin lunta tiukaksi tasanteeksi puiden ympärille. Ensimmäinen omenapuu tuli jo kerityksi. Mielessäni nimesin sen sutturaksi, oikeaa lajikenimeä sille ei ole tiedossa. Ruma on kuin mikä eikä tee hedelmää, mutta on noin kymmenvuotiaan hyvä näkösuoja tielle päin, joten saa elää.

Myös huussin sisältö siirtyi keräyssäiliöön, oli helppo hiissata muovisäkissä lumisia polkuja pitkin. En pysähtynyt sisältöä tarkastelemaan lähempää, mutta ei ainakaan haju haitannut. Olen nyt siis toistaiseksi sovinnossa nykyisen kompostivessasysteemini kanssa. Jos lotossa voitan, korjaan sitten huussin lisäksi yhtä sun toista muutakin. 

Vahvoissa toppakerroksissa tuli jopa kuuma kun tänään kävin tarkastuskierroksella. Ei mitään hätää, rauhassa voin vielä kylkeä kääntää. Sitä paitsi talven lomailutkin on vielä edessä, myös siirtomaapuutarhoja on kiva katsella.

Meillä kanivyöhykkeellä ei ole vielä lunta. Eilen oli jopa kuuma puuhailla puutarhassa, vaikka toki osa lätäköistä oli jäässä. Oli valoisaakin. Puutarhasta olisi vielä löytänyt tuoretta syötävää: maa-artisokan lisäksi uutta valkosipulia sekä persiljaa. Kyllä niistä olisi keiton saanut. Saavat kuitenkin jäädä kevättä odottelemaan, sieltähän ne löytyvät. Kaikki me kaipaamme lepokautta, myös puutarhuri.

Puutarhuri on talvipesässään. Tosin valvontakäynnit tiluksilla on tarpeen. Siellä vierailee nelijalkaisten lisäksi myös kaksijalkaisia, kutsumatta. En usko, että minulla on rosvo käynyt, ennemminkin joku sp-yhdistyksen kantavista voimista. Joskin toivoisin, ettei pihallani käytäisi eikä marjapensastani leikkattaisi, eikä kivikokoelmaani koskettaisi. Ärsyttävää. Olenkin todennut, että uroksilla on isot reviirit, meillä.

Tämän talven kokeiluihin kuuluu daalian juurakon talvehdittaminen jääkaapin vihanneslokerossa. Saa nähdä miten käy.

Puutarhani tuottaa satoa paljon enemmän kuin yksi ihminen tarvitsee. Varsinkin hyvänä omenavuonna sadon sijoittaminen on vaikeaa. Tänä vuonna viinimarjoja ja vadelmia tulvi yli äyräiden. Yritän kertoa kaikille tutuille ja väliin tuntemattomillekin, että palstaltani saa hakea marjoja tai omenoita. Ja sitä oikeasti tarkoitan, enhän minä muuten sellaista sanoisi. Monien ihmisten on kuitenkin vaikea kuulla asiaa oikein.

Kaikkein karvain kursailuesimerkki on parin vuoden takaa. Kysyin kerrostalonaapuriltani, mummelilta jolla itsellään on ollut siirtolapuutarhamökki samalla alueella kuin minulla nyt, että voisinko tuoda omenia hänellekin. Vastaus oli perisuomalainen "mitä nyt meille, eihän me syödäkään enää paljon, ihan vaan jos muutaman annat". Sitten parin päivän päästä menen omenakassin kanssa ovelle ja saankin vastauksen, että me käytiin siellä teidän puutarhan omenamarkkinoilla ja ostettiin viiden kilon kassi. Minä oikeasti loukkaannuin, ikään kuin minun omenani eivät kelpaisi, mutta ostetut ihan samanlaiset kyllä. En keksi mitään muuta syytä kuin se, että ilmaiseksi vastaanottaminen on jotenkin vaikeaa. Mutta myös koen, että eipä ole minun sanomisillani mitään merkitystä.

Tänä vuonna lahjoitusongelmaa oli vadelmien kanssa. Vadelmien hakijat kursailivat ja toppuuttelivat ja kiemurtelivat kiitollisuudenvelan ja vastalahjojen kanssa. Ja taas koen, että sanon selvällä suomenkielellä, että niitä on enemmän kuin itse tarvitsen. Mutta sanomiseni sivuutetaan ja väheksytään ja jätetään huomiotta.

Niinpä ilahduin tänä viikonloppuna. Törmäsin kaukaisempaa tuttuun, jolle kerroin marja-asiani. Että olen ottanut kaiken mitä itse tarvitsen ja loput on haettavissa. Ja hän oli todellakin käynyt puhdistamassa viimeiset pensaat. Itse olin jo heittänyt toivon, että asiat voisivat hoitua noin vähällä vaivalla ja ilman maanittelua ja yllyttämistä. Kertasanomisella. Mikä helpotus.

Uusi kamera kuumottaa, mutta kuvattavaa on tähän aikaan vähän. Töitäkään ei juuri nyt ole, marjat on aroniaa lukuunottamatta jo poimittu ja omenasadossa ei ole huolta. Ruoho tosin kasvaa nyt paremmin kuin kesällä.

Daalioita minulla on toinenkin. Tätä en ole arvostanut, koska ostin tämän kukkivana, tämä ei ikään kuin ole omatekoinen. Daalia kukkii koko kesän, siitä pidän. Ja luonteeni mukaisesti pidän sen säännöllisestä muodosta.

Puutarhamessuilta ostamistani juurakoista parhaiten onnistui tämä anemone. Tätä yksilöä kyllä on jo syksy pörröttänyt.